Keuruulla oli Vappumarssi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1992. Yhdessä Keurusseudun vasemmiston ja Keuruun demareiden kanssa järjestetty tapahtuma keräsi torille mukavasti väkeä, pomppulinna lapsiperheitä ja puheet kuulijoita.
Se oli mukava tunne. Ruusutkin sain. Matkalla kotiin näin ensimmäiset uutset Tampereen Vapusta, jossa natsit hakkasivat nuoren naisen ja ilmeisesti toisenkin ihmisen. VUoden 1918-tapahtumista pitää puhua juuri nut.
Tässä vappupuheeni, josta osan pidin edellisenä päivänä Vesangan muistomerkillä.
Hyvät Keurusseudun ihmiset!
Elämä on sattumista kiinni.
Satut syntymään varakkaaseen perheeseen. Satut syntymään yksinäiselle matalapalkka-alan äidille. Synnyt terveenä, tai liikkumista haittaavan vamman kanssa. Sairastut johonkin sadoista suomalaisista perinnöllisistä sairauksista. Joku ajaa ylitsesi suojatiellä. Olet poikkeuksellisen lahjakas, mutta elämä joko kantaa tai sitten musertaa.
Voit myös voittaa lotossa, elää pitkän hyvän elämän, selvitä henkilökohtaisista kamppailuista voittajana, voit löytää onnen.
Elämä on sattumista kiinni.
Meillä ei ole todellista tasa-arvoa elämässä. Jokaisella meillä on ongelmamme, erityiset taitomme, kykymme ja vahvuuteemme. Siksi me tarvitsemme toisiamme. Yhteisö on juuri niin vahva kuin on sen kyky yhdistää voimat yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Vahva yhteiskunta kestää silloin, kun tulee vastoinkäymisten aika.
On myös olemassa kuvitelma siitä, että jotkut ovat parempia ihmisiä kuin toiset, että heidän elämänsä ja onnensa on tärkeämpää kuin muiden. On oletus siitä, että oikeus tuhota toisten elämä alistamalla jotenkin kuuluu ihmisyyteen.
Tämä on jatkunut samana läpi tunnetun ihmiskunnan historian.
Suomessa alistamisen ja sen vastustamisen – pääoman ja työn välinen taistelu kulminoitui vuonna 1917. Silloin maa jakautui kahtia. Se jakautui maantieteellisesti, paikallisesti kaupungeissa ja kylissä, perheiden ja sukujen sisällä.
Veljessodan siviiliuhrien määrä oli karmea. Sotijoiden ja vankien lisäksi ihmisiä tapettiin summittaisesti. Keski-Suomessa Jämsä kärsi tästä pahiten. Paikkakunta ei tunnu koskaan toipuvan niistä rikoksista, kun sotatilaa hyväksikäyttävät kiduttivat ja tappoivat ihmisiä kunnan johdon siunauksella muun muassa hautausmaalla ja kirkkotapulissa.
Olin eilen illalla 22.4.1918 nimetyn muistomerkin luona: ”VESANGASSA v. 1918 LUOKKASODASSA AATTEENSA PUOLESTA SURMATUILLE TYÖLÄISTOVEREILLE”.
Tuo Vanhan Asematien ja Keuruuntien välissä oleva muistomerkki kertoo kahden miehen elämän päättymisestä. Kumpikaan näistä valkoisten surmaamista miehistä ei osallistunut taisteluihin, mutta heidät tulkittiin viholliseksi, joka täytyy tuhota.
Taistelu loppui, mutta rauhan tuleminen kesti pitkään. Luokkayhteiskunta pysyi. Vaikka talvisota ja jatkosota yhdistivät kansaa, haavat säilyivät. Sodan muisto säilyi kollektiivisessa muistissa.
Ajattelen, että tämän historiamme vuoksi rauhanliikkeellä on ollut Suomessa vahva pohja. Me muistamme.
Me tiedämme, että elämä on sattumista kiinni.
1980-luvulla vastustimme Jyväskylässäkin tuhansien ihmisten mielenosoituksilla ydinsodan välitöntä uhkaa. Oletimme oivalluksen heränneen: ydinsodassa ei ole voittajia. Sota on tullut lähemmäs kuin pitkään aikaan.
Siksi on ollut karmeaa seurata hallituksen aseiden kalistelua, suoranaista sotahulluutta ja näköalattomuutta. Suomen kärkiasema maailmanrauhan edistäjänä on pyyhkäisty oikeistohallituksen sanoin ja teoin pois.
Kokoomushallitus tavoittelee tosissaan Donald Trumpin vaatimaa viiden prosentin Nato-puolustusbudjettia, joka käytännössä tarkoittaa erityisesti kahta asiaa: ensinnäkin kaikkien Nato-maiden yhtäaikainen varustautuminen nostaisi hinnat pilviin. Toisekseen hallituksen nyt esitetyillä malleilla rahoittaisimme käytännössä USA:n aseteollisuutta, kuten vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela viimeisimmän välikysymyksen tiedotustilaisuudessa totesi.
Petteri Orpon hallitus haluaa nyt myös pikavauhtia ja epädemokraattisella valmistelemattomuudella muuttaa lakejamme, jotta ydinaseita voitaisiin tuoda Suomeen. Keski-Suomelle ja jyväskyläläisille se tarkoittaisi Hallin ja Tikkakosken kenttien käyttöä ydinaseita kuljettavien pommikoneiden kuljetuksiin.
Hallitus kertoo, että ydinturmaonnettomuuden todennäköisyys olisi pieni. Jokainen, joka on nähnyt tutkimuksia Tshernobylin voimalan räjähdyksen aiheuttamasta katastrofista, Hiroshimasta, Nagasakista tai sattumien, kuten tsunamin aiheuttamista ydinonnettomuuksista vuosikymmenten aikana, on perustellusti eri mieltä tästä vähättelystä.
Ydinonnettomuuden riski voi olla pieni, muta seuraukset eivät. Ne koskevat rajoja kunnioittamatta aina laajoja alueita ja ilmakehään päästessä ydinmateriaali liikkuu ilmavirtojen mukana. Näin kävi Tshernobylin onnettomuudessa, jolloin ydinsaaste levisi ympäri maailmaa.
Ydinaselain lisäksi Orpon kabinetti kävelee lainsäädäntömme yli monella tavalla. Hallituksen halu poistaa ydinaseiden tuontikielto vaarantaa tietoisesti perustuslain 7 §:ssä turvatun oikeuden elämään sekä perustuslain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetun oikeuden terveelliseen ympäristöön.
Riskejä riittää. Jos Suomi olisi varasto ydinaseille, se muuttuisi ensi-iskun kohteeksi. Jos maamme olisi invaasion kohteena, Yhdysvallat ei antaisi ydinaseidensa päätyä vihollisen käsiin. Mitä tämä tarkoittaisi sotilaallisina operaatioina? Näistä skenaarioista emme ole kuulleet yhtään mitään.
Voi lopulta kysyä, ollaanko Suomea yksinkertaisesti höynäyttämässä ydinaseiden kalliin säilytyksen höveliksi maksumieheksi.
Tarvitsemme sitä suomalaista viisasta puolustusajattelua, joilla sotiemme aikana selvisimme. Esimerkiksi itärajan soiden ennallistaminen estäisi vihollismaajoukkojen vyörymisen Suomen puolelle paljon todennäköisemmin kuin vieraiden valtioiden ydinaseet, joihin meillä itsellämme ei koskaan tule olemaan käyttöoikeutta. Se ehkäisisi myös suurinta vihollistamme – ilmastokriisiä.
Into hurmeisille sotatantereille vie meiltä suhteettomasti resursseja. Huomio tulisi siirtää käsillä olevaan kotimaan kriisiin. Meidän olisi ensisijaisesti syytä myös pitää huolta siitä, mitä haluamme puolustaa: kaikenikäisistä asukkaistamme.
Hyvät toverit, se vasta onkin haastava taistelu, jossa myös menetetään jo nyt ihmishenkiä.
Meneillään on maamme sisäinen kamppailu, jota en olisi uskonut todistavani, sillä ajatus kehittyvästä Suomesta, joka johtaa sivistyksen, koulutuksen ja onnellisuuden mittareita, oli niin vahva. Kokoomuksen Petteri Orpon hallitus jättää nyt jälkeensä tuhotun maan periaatteellaan ”kipeistä leikkauksista”.
Ymmärrys alkaakin vihdoin upota ihmisten ymmärrykseen. Enää kolmasosa pääministeripuolue kokoomuksen omista äänestäjistä katsoo, että Suomi on menossa oikeaan suuntaan. Ja näin kertoo oikeistolaista ajattelua edustavan Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) Arvo- ja asennetutkimus.
Päinvastoin kuin Orpon-Purran hallinto antaa ymmärtää, Suomi ei ole köyhä. Jos olisimme palanneet vuoden 2000 verotukseen, jos emme olisi antaneet rahaa terveysjäteille, ja rikkaille ja yrityksille verohelpotuksia, jos emme olisi tukeneet tuottamattomia yrityksiä ja turkistarhoja ja tehneet yhteisöveron alennusta – joita kaikkia asiantuntijat neuvoivat olemaan tekemättä, olisimme kuivilla, emmekä holtittomassa velanotossa.
Mutta kokoomusvetoinen hallitus taustajoukkoineen päätti toisin. Ja nyt, sen sijaan että pitäisimme vanhuksistamme ja sairaistamme huolta, ja nostaisimme kilpailukykyämme ja työllisyyttä, odotetaan nyt maagista nousukautta lapaset kädessä kuin ihmettä.
Kaiken tämän takia vasemmistolaisella liikkeellä on merkittävä paikka suomalaisessa historiassa erityisesti juuri nyt. Yksilön ja kokonaisen yhteisönkin elämä on sattuman armolla. Yhteiskuntana, yhteisönä voimme rakentaa siihen valmiuksia.
Meillä on siihen varaa, ja tiedämme että siinä voi onnistua. Odottamisen sijaan on esitettävä merkittävää muutosta, ja sitä rakennetaan jo nyt.
Ajattelisin, että tämänviikkoinen opposition jättämä epäluottamuslause menee läpi ja hallitus kaatuu, sillä senaamuisen opposition tiedotustilaisuuden jälkeinen Valtiovarainministeriön ulostulo käytännössä todensi kaikki opposition väitteet talouden syvästä itseaiheutetusta kriisistä.
Hyvä uutinen on se, että meillä on välineet muutokseen. Tarvitsemme perustuloa, jolla saamme nopeasti korjattua nämä massiiviset vauriot ihmisten toimeentuloon. Tarvitsemme työn jakamista, nelipäivästä työviikkoa kuten aikanaan siirtymistä kuusipäiväisestä viisipäiväiseen työviikkoon. Tarvitsemme työllisyyspolitiikan täydellistä siivousta. Tarvitsemme koulutuksen ja sivistyksen korjaamista. Tarvitsemme järjestökentän leikkausten perumisen. Tarvitsemme hyvinvointialueiden rahoituksen korjaamiseen tähtäävän veropohjan korjauksen.
Hyvät toverit. Korjataan asiat. Meillä on siihen varaa.
Tehdään se!