Oikeus, juridiikka, moraali

Ensimmäinen Peruste-kolumnini vajaa vuosi sitten sivusi Hannah Arendtin valinnan ja vastuun kysymystä, jota hän pohti seuratessaan saksalaisen SS-upseerin, Adolf Eichmanin oikeudenkäyntiä vuonna Israelissa 1961. Tekstilleni antoi alkusysäyksen amerikkalaisen kirjailijan Ursula K. Le Guinin kuolema. Pohdin Le Guinin ja Hannah Arendtin ajatusten läpi ihmisen valinnanmahdollisuuksia, vastuuta ja oikeutta kieltäytymiseen. Analysoin Jyväskylässä vuonna 2017 Salmirannan vastaanottokeskukseen tehtyä hyökkäystä, jossa yksilapsinen perhe vietiin palautettavaksi kyynelkaasun avulla, väkivalloin, läpi passiivista vastarintaa tekevien turvapaikanhakijoiden joukon. Poliisit pitivät huolen sitä, että sisäministeriön antama käsky tapahtui. Perhettä ei lopulta palautettu vaan he tulivat takaisin vastaanottokeskukseen. Kysymys jäi, toteutuiko oikeus, ja kenen oikeus, ketä kohtaan?

dav

Yksi monista mielenosoituksista afgaanipakolaisten palautuksia vastaan Jyväskylässä. Turhaan.

Tuossa ensimmäisessä kolumnissani kirjoitin: ” — Hannah Arendt analysoi fasismia osana yhteiskunnan rakenteita. Hän seurasi saksalaisen joukkotuholeirien organisaattorin, Adolf Eichmanin oikeudenkäyntiä, ja toi esiin raportissaan pahuuden yllättävän arkipäiväisyyden. Holokaustin takana ei ollutkaan demonisia murhajoukkoja, vaan kuivia virkailijoita, tarkkoja lakimiehiä ja tunnollisia järjestelijöitä, jotka selittivät itselleen pelkästään seuraavansa käskyjä.” Seuraavansa lakia. Olen nyt seurannut viranhaltijoita ja poliitikkoja, jotka ovat yli kymmenen vuotta selittäneet pois fasismin nousua maassamme. Tänä vuonna itsenäisyyspäivän uusnatsien kulkueen kärjessä avautuivat hakaristiliput. Se herätti kansalaiset ja päättäjät – vai herättikö? Poliisi keräsi liput pois, ja niiden kantajat saivat syytteen. Marssi sai jatkua poliisin ja valtiovallan suojeluksessa. Fasismin vastustaminen jätettiin kansalaisten tehtäväksi.

Hakaristilippujen, ja niitä kantavan, kielletyn Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen laillisuuden pohdinta eivät ole ainoita kiinnostavia lain ja oikeuden toteuttamisen kenttiä maassamme. Kuluneen vuoden aikana voimaan tuli ns. aktiivimalli-laki, joka asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan lain takia. Ranska ei palauttanut Suomeen meiltä sinne paenneita turvapaikanhakijoita, koska koki sen heille turvattomaksi vaihtoehdoksi. Pakolaisten puolesta ry teki kansalaisaloitteen, koska se oli todennut, että oikeusavun takaavan lain heikennys vuonna 2016 mahdollisti turvapaikanhakijan mielivaltaisen kohtelun. Nykyinen hallitus on saanut aikaan ja perunut kolmisenkymmentä perustuslakia rikkovaa lakiesitystä, ja tulevan vuoden alussa käsittelyyn tulee lisää lakeja, joiden vaikutus maahamme on täysin ennalta-arvaamaton. Jos ne hyväksytään. Tutkimukset kertoo ihmisten laillisesta kurjistamisesta, syrjäyttämisestä, siitä kuinka ihmisiä lainsäädännön tuloksena katoaa järjestelmästä. Perusturvasta – siis siitä viimeisestä lakisääteisestä tuesta voidaan leikata yhä useammalta 20 ja 40 % aivan laillisin, ”työvoimapoliittisin perustein”.

Sanalle oikeusvaltio on tullut Suomessa uusi merkitys.  Mitä se tarkoittaa?

Kielitoimiston mukaan oikeus tarkoittaa esimerkiksi jollekulle yksilölle oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvaa valtaa tehdä jotakin. Demokraattisen päätöksenteon mukaisesti se tarkoittaa myös valitulle enemmistölle valtaa päättää yli vähemmistön. Ihmisellä on erilaisia oikeuksia, voipa hän myös katsoa oikeudekseen käyttäytyä miten tahansa.

Toinen määritelmäkategoria puhuu oikeudenmukaisuudesta, siitä, mikä on oikein. Vahvimmalla, voittajalla tai enemmistöllä on oikeus puolellaan, mutta voidaan myös antaa armon käydä oikeudesta. Voi kysyä, tapahtuuko tällöin oikeus vai armo. Oikeudenmukaisuuteen kuuluvat vahvasti juridisen oikeuden ja oikeusvaltion käsitteet.

Meillä on oikeusjärjestelmä ja olemme osa kansainvälinen oikeusjärjestelmän monia sopimuksia. Jos rikomme kansainvälisiä sopimuksia voi Suomen tuomita. Mutta entä jos omaa kotimaista oikeuttamme, lakia, rakennetaankin rikkomaan ihmisoikeuksia?

Suomi on allekirjoittanut mm. sosiaalisten oikeuksien peruskirjan. Suomi ei kuitenkaan ole tunnustanut sosiaalisten oikeuksien laskelmia köyhyyden lisääntymisestä ja kasautumisesta maassamme, koska” kokonaisuutena” peruskirjan ehdot täyttyvät. Näin se näkee siitä huolimatta, että eroa peruskirjan vaatimuksiin v. 2019 on sosiaaliavustuksissa noin 40 prosenttia ja sosiaaliturvaetuuksissa noin 30 prosenttia. Siksi asiassa on jo toisen kerran tehty kantelu Euroopan neuvostolle tehty (Complaint no. 172/2018 Finnish Society of Social Rights v. Finland). Lisäksi Suomen sosiaalioikeudellinen seura (SSOS teki syksyllä 2018 aktiivimallista valituksen Euroopan neuvostoon (172/2018), syrjivänä ja perustuslain vastaisena.

Päätin lähteä mukaan kevään 2019 eduskuntavaaleihin ehdokkaana. Kuluneen kymmenen vuoden aikana rasismin ja fasismin nousu ja kuntapoliitikkona toimiminen on vetänyt minut siihen maailmaan, jossa pyritään aktiivisesti ja päämäärin muuttamaan yhteiskunnan suuntaa. Se on ollut tutkijalle outo maailma: asettautumista itsenä osaksi poliittista merkitysjärjestelmää. Se on kuitenkin oikeusjärjestyksen mukaan minulle kuuluvaa valtaa tehdä jotakin, ja tällä hetkellä tunnen, että haluan vahvasti tavoitella takaisin sitä oikeusvaltiota, jossa kuvittelin eläneeni yli 50 vuotta.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen päivänä 10.12.2018

1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.