Suomalaisten luottamus yhteiskunnan toimintaan, tukeen ja oikeudenmukaisuuteen on hyvinvointivaltion tulosta. Juuri kokemus turvaverkosta on ratkaiseva. Sen ansiosta olemme tienneet, ettemme joudu kadulle tai olemme voineet olla varmoja avusta kriisitilanteissa ja sairauden kohdatessa. Siksi, vaikka kaikilla suomalaisilla ei suinkaan ole aina helppoa tai vaivatonta elämää, olemme olleet onnellisuusluvuissa hämmästyttävän korkealla kansainvälisissä vertailuissa.
Hyvinvointivaltiomme rakentaminen ei tapahtunut nopeasti. Vuosikymmenten kuluessa sen palaset kehittyivät, taustalla ajatus yhtäläisestä ihmisarvosta. Jokainen ihminen, äitinsä kohdusta elämän iltaan saakka, ansaitsee saman turvan. Tämän täytyy olla jatkossakin meidän kaikkien yhteinen sopimus.
Suomalaisen yhteiskunnan turvaverkostot eivät ole tulleet tyhjästä, vaan ne on taisteltu, monta kertaa vuosikymmenten väännöllä. Juuri nyt tulee kriittistä viestiä heikoimmassa asemassa olevien turvaverkon hajoamisesta kokoomuksen ja perussuomalaisten, rkp:n ja kd:n hallituksen leikkaustoimien tuloksena. Jos hallitus olisi todella kuullut kokemusasiantuntijoita, tutkijoita ja järjestöjä, se ei olisi näin tehnyt.
Sivistyneen yhteiskunnan mittari on kansalaisten kyky tukea muita kanssakulkijoita ongelmissa. Tarvitsemme lisääntyvän eriarvoisuuden sijaan parantavan yhteiskunnan. Luottamus siihen, että me olemme turvallinen yhteisö, on myös kilpailukykymme tae. Suomalainen yhteiskuntarauhakin nojaa yhdenvertaisiin palveluihin. Voimme aina palata maakuoppiin nauriinsyöjiksi, tai voimme suunnata kohti parempaa tulevaisuutta.
