Tarinassa ”Keisarin uudet vaatteet” itserakkaan keisarin hoviin tulee kaksi huijaria. He lupaavat huimaa palkkiota vastaan kutoa maailman hienoimman kankaan. Sen näkisi vain älykäs, tyhmät ja virkaansa pätemättömät eivät kangasta näkisi.
Huijareiden työ vaatii suuren määrän kalleinta kultaa ja silkkiä, sillä sehän on maailman hienoin kangas. Eikä kukaan tietenkään kehtaa sanoa, ettei näe huijareiden kangaspuissa esittelemää kudetta. Huijarit kutovat pitkään ja ahkerasti, loukuttaen tyhjiä kangaspuita, esitellen naurua pidätellen näkymätöntä tuotostaan, ja nauttien hovin arvostettuina vieraina yltäkylläisestä elämästä.
Kun kangas on valmis, kokonaan ihmekankaasta tehtyyn asuun muka-puettu keisari kulkee kaupungin läpi juhlakulkueessa, jäljessään pitkä joukko lakeijoja muka viitta käsissään. Ihmiset ovat vaiti, koska kankaan maine ymmärryksen erottelijana tunnetaan, vain supinaa kuuluu. Lopulta pieni lapsi – ymmärtämättä ettei totuutta saa sanoa ääneen, toteaa: ”Keisarihan on ihan alasti!”
Riemu repeää, kansa nauraa, mutta keisari ja hoviväki jatkavat kulkueen loppuun saakka, koska muutenhan he osoittaisivat, että lapsi paljasti heidän olleen idiootteja. Sillä aikaa huijarit ovat kipittäneet tiehensä vieden mukanaan kankaantekoa varten annetut kansalliset aarteet.
Jos tarinassa keisarin tilalle vaihdettaisiin sana ”perussuomalaiset”, huijareiden tilalle ”kokoomus”, virkamiesten tilalle ”Ruotsalainen kansanpuolue” ja ”Kristillisdemokraatit”, sekä aarteiden tilalle ”hyvinvointivaltio” tarina olisikin tragedia. Silkki ja kulta voisivat olla myös ”terveys”, ”toimeentulo”, ”työllisyys” tai esimerkiksi ”kansallinen pääoma”, ”arvot” tai ”kansainvälinen maine”. Huijareiden kulkuvälineeksi pakomatkalla sopisi myös ”monikansalliset firmat”
Komediasta tragediaksi tarina muuttuu siksi, että lapsen tilalla voisi olla ”Li Anderson” tai ”Sanna Marin” tai ”talousasiantuntijat VM:n ja EK:n ulkopuolelta”, jotka asioista varoittivat jo eduskuntavaaleissa. Niitä viestejä merkittävin osa mediaa ei ottanut tosissaan. Jotkut kulkevat näköjään keisarin perässä kulkueen loppuun saakka ajatellen.
Mitä opimme tästä tarinasta? Emme ehkä mitään, koska useimmat ovat jo unohtaneet senkin, että ”euron bensaa” ei ole näkynyt. Tämä eri puolella maailmaa ja eri aikoina kerrottu yleismaailmallinen tarina sopisi moneen. Suomessa tarinan opetus on musertava, koska sillä on rajut vaikutukset valtakunnan asukkaiden hyvinvointiin, ja kansantalouteen.
Silti, on hyvä muistaa, että me olemme kerran luoneet maailman kärkiesimerkkinä olleen hyvinvointivaltion, ja se on mahdollista rakentaa uudestaan, jopa paremmin. Kun nimittäin paleleva keisari palaa ilkosillaan palatsiinsa, kansalaiset voivat pohtia asiaa keskuudessaan ja päättää, olisiko kenties vaihteeksi tasavallan aika.
Tule mukaan rakentamaan kanssamme.
Hyvää, ehdottomasti parempaa uutta vuotta 2025!
IRMA HIRSJÄRVI, KUNTA- JA ALUEVAALIEHDOKAS 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.