Olen taustaltani hämäläis-savolainen, ja muutin 12-vuotiaana perheeni kanssa Pieksämäeltä Jyväskylän Kuokkalaan, Jokivarren opettaja-asuntoihin vuonna 1972. Alue oli tuolloin hyvin erilainen. Muistan autiuden keskellä tuulessa vinkuvan muuntajan, jonka kylkeen joku oli spreijannut sanat ”Kuokkala City. Tuolloin koko alueen asukasmäärä mitattiin sadoissa, nyt siellä asuu 18 000 jyväskyläläistä.

Kuokkalassa vaikutin Tuulenkylän asukasyhdistyksessä, maan ensimmäisessä virallisessa yhteisöasumiskohteessa, jossa asuin perheeni kanssa. Kiersin maata kertomassa yhteisöstä, ja olen kuulemma Tampereen vastaavan yhteisön kummitäti. Myöhemmin menin mukaan tekemään Kuokkalan Basaaria, kaupunginosan yhä merkittävintä tapahtumaa. Olen yhä sielultani kuokkalalainen, sillä asuin siellä paria vuotta lukuunottamatta lähes 45 vuotta.

Muutimme joulun 2016 alla puolisoni kanssa Köhniölle, asuntoon, johon mahtuu kirjasto SEKÄ huonekalut. Lähdin asukasyhdistystoimintaan, ja olen todella vireän Kypärämäki-Köhniön asukasyhdistyksen varapuheenjohtaja. Tänä vuonna käynnistin asukkaiden pyynnöstä Köhniönjärven uimahyppytornin keräyksen. Hyppyri tuli ennätysajassa, kiitos aktiivisen asukasyhdistyksen hallituksen, lahjoittajien sekä Jyväskylän kaupungin ja sen rakentajien.

Olen 60-vuotias äiti ja isoäiti. Aina välillä katson taaksepäin elämääni. Ensimmäiseltä ammatiltani olen kirjastovirkailija, ja tähtäsin kirjastoauton kuljettajaksi. Lähdin kuitenkin viiden vuoden jälkeen 27-vuotiaana yliopistoon. Valmistuneen kirjallisuuden maisterin työpaikka oli Keski-Suomen maakuntaliitossa kulttuurin EU-aluekehittämisohjelman laadintaa. Jossain siinä välillä taisin kirjoittaa muun muassa kuunnelman.

Viitisen vuotta EU-projekteja tehtyäni lähdin tekemään jatko-opintoja ja väittelin nykykulttuurin tutkimuksesta. Olen tehnyt kirjastovirkailijan, tarjoilijan, opettajan, tutkijan, projektinvetäjän ja aluekehittäjän töitä, kaikkia näitä useiden vuosien ajan. Projektit ovat olleet kansainvälisiä, maakunnallisia EU:n aluekehittämishankkeita sekä kulttuuri- ja tutkimusprojekteja. Lisäksi olen opettanut luovaa kirjoittamista lähes 20 vuoden ajan.

Tyypillisenä humanistina en koskaan ole ollut vakinaisessa työpaikassa, ja harvoin olen tehnyt vain yhtä työtä kerrallaan. Työttömyyden olen kokenut kaksikymppisenä peruskoulun käyneenä kahden lapsen yksinhuoltajana, opiskelijana, maisterina ja nyt yli-ikäisenä. Veroja olen aina maksanut mielelläni.

Harrastuksiini kuuluu kirjallisuus, erityisesti tieteisfiktio. Monet tuntevat minut suomalaisen science fiction harrastajien virallisena isoäitinä, sillä järjestin Jyväskylän Kesään ohjelmatekijänä sekä seminaareja että Finncon-tapahtumia parinkymmenen vuoden ajan. Väitöskirjanikin käsitteli suomalaisten tieteisfiktion harrastajien verkostumista ja kansainvälistymistä. Olen Keski-Suomen kirjailijoiden jäsen, ja sielläkin olin aikanaan hallituksessa, sekä suunnittelijana Baltian alueen kirjailijatalojen kehittämishankkeissa, Baltic Ring I, II ja II-projektien hallituksissa. Jyväskylän Kesän ohjelmaa tein lähes 15 vuotta.

Lähdin mukaan puoluepolitiikkaan viisikymppisenä, kun kaksi maahanmuuttajaa oli kuollut väkivallan seurauksena, ja äärioikeisto nousi näkyväksi. Aktivistina kirjoitin, otin kantaa, olin mielenosoituksissa, jouduin keskelle Jyväskylän kirjastopuukotuksen selvittelyä, järjestin kukkahattutätinä vastaperformansseja Odinien parveillessa keskustassa, ja kukkamielenosoituksen Sokoksen väkivaltaisen hyökkäyksen jälkeen. Tunsin, että aktivistina sain kaiken tuen Vasemmistoliitolta, siitä olen syvästi kiitollinen. Fasismin nousu on estetävä, USA on varoittava esimerkki.

Olen nyt kaupunginvaltuutettu, maakuntavaltuutettu ja Jyväskylän kaupungin tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja. Kuulun Vasemmistonaisten hallitukseen. Olen valtakunnallisen Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtaja, toista kautta. European Anti Powerty Networkin Suomen EAPN-finin hallitukseen minut valittiin syksyllä 2020.

Olen pyrkinyt toimimaan kaikessa tasavertaisten oikeuksien puolesta. Olin keräämässä aktiivimallia vastustavaa valtakunnallista kansalaisaloitetta. Olin tekemässä pakolaisten oikeusturvaa vaativaa kansalaisaloitetta Pakolaisten puolesta ry:n väen kanssa. Ihmisoikeudet, tasavertaiset mahdollisuudet ja oikeudenmukaisuun koskevat kaikkia päätöksiä. Myös kuntapolitiikassa.

Politiikan onnistuminen mitataan aina sillä, miten heikoimmassa asemasa olevat voivat, ei tornien korkeuksilla.

Luottamustehtäviä: